Erilaisuutta

Tässäpä vielä viime viikolta pari mainitsemisen arvoista juttua. Tiistaina sekä keskiviikkona täällä oli kovat ukonilmat. Etenkin keskiviikko- iltana, siinä pimeän tullessa alkoi aivan hullu ukonilma. Mitkään sanat ei riitä kuvaamaan sitä, mitä täällä koimme. Ukkonen jylisi aivan yläpuolellamme. Sadetakit päällä hyppelimme ulkona ja Anu kuvasi komeimpia salamia videolle asti. Harmi, ettei sitä tähän blogiin varmaan voida liittää, ainakaan kovin helposti. Jos nyt jotenkin koitan vielä palata niihin salamiin, niin se oli jatkuvaa välähtelyä ja jyrinää. Vaikka ulkona oli jo pilkkopimeää, parhaimmillaan salamat valaisivat maiseman useiksi sekunneiksi. Välillä jyrähti niin kovin, että juostiin häntä koipien välissä, kiljahduksien saattelemina sisälle. Mutta ei voi muuta sanoa, kuin että oli aivan uskomatonta ja sellaista, mikä jokaisen pitäisi nähdä. Vähän niinkuin revontulet. Vaikea selittää ennenkuin itse ne näkee ja kokee.

Toinen juttu liittyy siihen, kun olin juoksulenkillä viime perjantaina. Täällä tulee pimeä siinä seitsemän aikaan ja lähdin yksikseni lenkille vasta kuuden jälkeen. Ei ollut ehkä kaikkein paras idea... Lähdin juoksemaan tavanomaista lenkkiämme ja ennen puoliväliä seuraani tunkeutui kohteliain sanankääntein noin 20- vuotias swazilainen mies. Hän jopa lähti kävelemään vastakkaiseen suuntaan minun takiani, koska ei halunnut vaivata liikaa. No kuitenkin, tervehdyksien ja esittelyjen jälkeen juttu alkoi mennä vähän epäilyttävään suuntaan. Hän alkoi kyselemään olisiko minun ja hänen suhteelleen jotain estettä. Olin vähän kysymysmerkkinä. Hän tivasi ja tivasi, onneksi kuitenkin humoristiseen ja ystävälliseen sävyyn, muuten olisin lähtenyt juoksemaan hyvin nopeasti pois paikalta. Siinä kävellessä koitin mahdollisimman ymmärrettävästi selittää, että mulla on Suomessa poikaystävä ja että vakavasti seurustellaan. Eihän nää swazit semmosesta mitään ymmärrä. Hän koitti ehdottaa salasuhdetta. Eihän niin kaukana asuva poikaystävä sellaisesta mitään saisi koskaan tietää. Pakko oli alkaa valehtelemaan ja selitin kovasti että ollaan menossa naimisiin heti kun pääsen Suomeen ja kerroin myös että Suomessa ei harrasteta pettämistä oikeastaan lainkaan.... Tuntui että mun jutut vaan lisäsi vettä myllyyn ja mies vaan innostui. Onneksi keskusteltiin myös vähän muistakin asioista kuin meidän mahdollisesta suhteesta. Hän kertoi, että täältä on vaikea saada kunnon tyttöystävää. Jos tyttö on paikallisia, hän voi vaatia usein seksistä rahaa. Ja pettäminen on täällä enemmän kuin yleistä. Sen olemme huomanneet aiemminkin mainoskylteistä kaupungilla. Sanotaanko, että keskustelu tämän, englanniksi Lucky- nimisen miehen kanssa oli enemmän kuin mielenkiintoinen, paikoin toki vaivaannuttava. Pienessä mittakaavassa aloin kuitenkin ymmärtää enemmän ihmisten asenteista ja sitä kautta Swazimaan HIV- tilastoistakin. Jos kaikki täällä kulkevat samanlaiset asenteet takataskussa, niin en näe miten asiat täällä ikinä kehittyvät eteenpäin. Myöhemmin samana iltana pohdin myös sitä, että kuninkaan yksi vaimo on myös aikoinaan pettänyt miestään. Se, että kuninkaan vaimo uskaltaa ryhtyä semmoiseen uhkapeliin, kertoo aika paljon. Kuulemma mies, jonka kanssa vaimo petti kuningasta sai vain potkut töistä, ei sen kummempaa. Periaatteet on vähän unholassa siis kaikilla.. Täällä kai pärjää kun tuijottaa omaa napaa ja hyötyy muista. Me kyllä aiotaan pitää kiinni omasta arvomaailmastamme, vaikka kuinka tulis komiat miehet ehdottelemaan :D

/Aino