Viikonloppua vietetään tässä hieman totuttua synkemmässä ja
tuulisemmassa säässä. Viikko on jälleen ollut mukava ja mielenkiintoinen.
Ollaan tavattu paljon uusia ihmisiä ja imetty itseemme lisää tietoa
paikallisesta kulttuurista. Torstaina seuraamme Bombasokseen liittyi
suomalainen muotoilun opiskelija Manuela, ja eilen illalla ovesta tulla
tupsahti vanha tuttuni Carita ystävänsä Suskun kanssa. Susku oli ollut täällä
tasan vuosi sitten vaihdossa, ihan kuten mekin nyt. Saamme nauttia heidän
seurasta ainakin seuraavan viikon :) Tässä blogipäivityksessä ajattelin hieman kertoa
yleisesti mielenkiintoisista asioista, joita olemme kuulleet tai nähneet täällä
olomme aikana.
Erityisesti olemme kiinnittäneet huomiota naisten asemaan,
ulkonäköön ja tapoihin toimia täällä. Tiesimme jo ennen tänne tuloa, että
täällä päin Afrikkaa arvostetaan naisia, joilla on pyöreyttä ja muotoja. Se on
pitänyt täysin paikkaansa. Varsinkin osastoilla näkee paljon isompikokoisia
naishoitajia, jotka kulkevat ylväästi, keikuttavat lanteitaan ja ovat sulloneet
itsensä tiukkoihin mutta tyylikkäisiin vaatteisiin. He ovat selvästi
itsevarmoja ja saavat miesten katseet itseensä. Vaikkei tietysti ole
terveellistä olla reilusti ylipainoinen, on upeaa kun nainen osaa kantaa
kilonsa ja on selvästi sinut vartalonsa kanssa. Naisten täytyy myös olla
vahvoja, sillä he kantavat kaikki kantamuksena päänsä päällä. Bussiaseman
tuntumassa vilisee naisia jotka tuovat banaaneja sun muita hedelmiä kuuden
aikaan aamulla myydäkseen ne päivän aikana. Helposti näyttää 20 kg:n
banaanilaatikko tai 10 kg:n vesimeloni pysyvän pään jatkona. Ainoastaan lapset
kannetaan selässä. Täällä ei siis mitään lastenrattaita tai –vaunuja näe
missään, vaan lapset kulkevat äidin selässä siihen asti, kunnes kävelevät itse.
Parhaimmillaan näkee äitejä, joilla on sekä lapsi selässä, että hedelmälaatikko
pään päällä. Ja kevyttä näyttää olevan matkan teko. Ei voi muuta todeta kuin
että aikamoista!
Juttelimme Marian kanssa perjantaina leikkaussalihoitajien
kanssa naimisiinmenosta ja mitä kaikkea siihen täällä liittyy. Mikäli mies
haluaa kosia naista, tulee miehen antaa lehmiä tulevalle vaimolleen sekä hänen
vanhemmille. Perheen vanhimman lapsen mennessä naimisiin lehmien lukumäärä on
yleensä 17. Yksi lehmä maksaa R 3000, mikä on noin 300 euroa. Eli ei tule
halvaksi naimisiinmeno, kun sormuksetkin tietysti vaihdetaan. Toisaalta täällä
ei juurikaan vietetä häitä läheskään siinä mittakaavassa, mitä ne länsimaissa
tai Amerikassa voivat olla. Eräs hoitaja kertoi, että usein nainen ei edes
tiedä miehen suunnittelevan häitä. Nainen saattaa ikäänkuin löytää itsensä
naimisista seuraavana päivänä. Täällä tietysti oltiin ihan kummissaan, kun me
kerroimme meidän kotimaamme systeemeistä. Mutta toisaalta, mikä olisiskaan
tulevalle suurperheelle hyödyllisempää kuin reilu tusina lehmiä? Sormus se vain
säkenöi sormessa mutta ei sillä perhettä elätetä. Kerrassaan järkevää siis.
Palaten vielä swazien työllisyystilanteeseen. Aiemmin
blogissamme annoimme siitä väärää tietoa, eli sen korjatakseni kerron, että
työttömyys täällä on jopa 50 %. Sen on myös huomannut potilaspapereita
selatessa. Monien kohdalla nimittäin lukee ”unemployed”. Meitä kävi kovin
sääliksi Bombasoksen yövartija, jonka kanssa juttelimme yhtenä iltana tällä
viikolla. Hän tekee täällä siis yövuoroja, ilta kuudesta aamu kuuteen. Hänellä
on yksi ainoa yö viikossa vapaa, josta hän oli selvästi hyvin tyytyväinen.
Tällä 26-vuotiaalla miehellä ei kyllä mitään kunnon elämää ole, sillä hän
nukkuu päivät töistä päästyään, herää 15.30, syö, ja tulee takaisin tänne.
Hänellä ei ole perhettä, eikä palkkakaan varmasti ole paljon siivoojiemme
palkkaa suurempi. Kuulemma täällä ei ole tapahtunut mitään tilannetta niiden
kolmen vuoden aikana, jotka hän täällä on viettänyt. Voi vain kuvitella, kuinka
pitkiltä yöt hänestä tuntuvat, kun ei ole muuta tekemistä kun kierrellä
Bombasoksen tiluksia ympäri ämpäri. Hän on silti iloinen mies, mikä meistä
tuntuu aivan uskomatonta. Suomessa kyllä valitetaan mitättömistä asioista
(itsekin teen sitä). Sen jos jonkin on täällä oppinut huomaamaan.
/Anu
Lauantain illanviettoa game roomissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti