ER sekä leikkuri toimivat tällä viikolla suomalaisvahvistuksilla.
Maria ja Aino näkivät paljon erilaisia leikkauksia, kuten keisarinleikkauksia,
ympärileikkauksia ja murtumaleikkauksia. ER:ssä oli muutama hieman
rauhallisempi päivä sekä pari todella hektistä. Mitään kovin järkyttäviä
tapauksia en onneksi tällä viikolla päässyt todistamaan. Olimme aiemmin esittäneet
Khawulilelle toiveen, että pääsisimme torstaina seuraamaan ruumiinavausta,
mutta emme kuitenkaan saaneet lupia siihen. Suurin osa täällä tehtävistä
ruumiinavauksista liittyy johonkin rikokseen, joten lupia ei ole todellakaan helppoa
saada. Harmitti kyllä että se väi väliin, sillä se olisi ollut opettavainen ja
ainutlaatuinen kokemus.
Harjoitteluvastaavamme Mari ja Raija viettivät viikon
Swazimaassa ja kävivät keskiviikkona meitä tapaamassa täällä Bombasoksella.
Kerroimme kokemuksistamme ja saimme heiltä tehtävän liittyen seuraavaan
harjoitteluumme. Tulemme opettamaan Swazeille hygienisempaa WC-käyttäytymistä, eli
yksinkertaisia asioita mm. käsienpesusta sekä käsidesin käytöstä. Sen lisäksi
työskentelemme kuusi viikkoa Punaisella Ristillä sekä jollain toisella
klinikalla. Ikävä kyllä emme voi kaikki olla samassa paikassa tällä kertaa,
vaan yksi meistä joutuu eri paikkaan kuin kaksi muuta. Emme koe yksin
liikkumista kovin turvallisena tai ainakaan miellyttävänä täällä, mutta onneksi
ei sentään tarvitse kulkea pimeällä.
Torstaina töiden jälkeen lähdimme ihanalle markkinapaikalle,
joka sijaitsee lähellä Ezulwinia. Alueella on ravintola ja eri rakennuksissa
sekä piha-alueella myydään kaikkea mahdollista käsintehtyä tavaraa. Erityisesti
Swazi candles –nimistä kynttiläpajaa mainostetaan ympäri Swazimaata ja se on
ilmeisen suosittu turistikohde. Näimme miten miehet tekevät omin kätösin upeita
puisia koriste-esineitä sekä kynttilöitä. Teki mieli ostaa koko paikka
tyhjäksi... Mukaani tarttui kuitenkin vain pari tuliaista, postikortteja,
kaulakoru sekä kaunis kulho, joka tulee aina muistuttamaan minua Afrikasta ja
kaikista upeista kokemuksista täällä. Kyseinen paikka oli muuten ensimmäinen,
jossa näimme paljon valkoihoisia turisteja. Muuten niitä ei täällä Swazimaassa juurikaan
näe, ainakaan isoina ryppäinä. Samaisella reissulla meille myös selvisi, miten
ananasta kasvatetaan. Minä, Susku ja Aino olimme varmoja, että ne kasvavat
puussa. Maria taas väitti, että ne kasvat maassa. Asiaan tuli varmuus, kun
taksikuskimme haki meidät ja näytti meille valtavat ananaspellot. Pysähdyimme
yhden pellon varteen, otimme kuvia ja kuski kertoi meille, kuinka Swazit
istuttavat ne sinne yksitellen. Kiva päivä, ja ehdottomasti näkemisen arvoinen
paikka tuo Swazi candles!
/ Anu
 |
| Miehet työssä |
Eläinkynttilöitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti