Children's clinic

Kuluneella viikolla olen ollut töissä lasten klinikalla. Anu ja Maria ovat olleet leikkurissa. Klinikat sairaalalla ovat verrattavissa ehkä Suomen terveyskeskukseen. Tullessaan sairaalaan ihmiset menevät ensimmäiseksi odotustilaan ja luukulta arvioidaan mihin heidät lähetetään. Jos ei ole mitään kovin akuuttia, monet lähetetään klinikalle. Esimerkiksi odottavat äidit Maternity Clinic:iin ja lapset tuonne Children´s Clinic:iin. Klinikkoja on muistaakseni kymmeniä erilaisia. Muutamassa saa muun muassa HIV- valistusta ja lääkitystä siihen.

Ensimmäisenä päivänä menin tunnin liian aikaisin töihin, koska en muistanut, että klinikat ovat auki klo 8-17. Sain hengailla tunnin viihtyisässä sairaalassa... Minut otettiin klinikalla todella hyvin vastaan. Tutuiksi työntekijöiksi tulivat heti Rose, ilmeisesti jonkinlainen hoitoapulainen ja sihteerikkö joka sanoi, että voisin kutsua häntä Mother Theresaksi (koska hänen swati- nimensä on niin vaikea). Omaksi ”ohjaajakseni” muodostui Selina Mhwale, jonka nimilapussa luki ”Family Nurse Practicioner”, ilmeisesti hän ei siis ole valmis sairaanhoitaja. Selina tekee lääkärin kanssa rinta rinnan töitä ja käytännössä tekee kaikkea samaa kuin lääkärikin, koska potilaita on paljon. Klinikka on pieni huone, jossa kahdella sivulla on kaksi pöytää, joiden päissä on tuolit. Tuoleilla istuu aina lääkäri/lääkärit ja Selina, jotka vastaanottavat potilaan, diagnosoivat ja antavat lääkkeitä tai ohjaavat jatkotutkimuksiin, kuten röntgeniin tai labroihin. Huone on ahdas ja kovin alkeellinen. Ruuhkautuessa neljä ihmistä vastaanottaa potilaita ja kaikki ovat ahtautuneet kuin sillit suolaan. Minä koitin aina mahtua jonnekkin väliin myös. Joskus sain otettua oman tuolin lääkärin tai Selinan viereen, jotta sain tarkkailla, mutta usein tuoli ei mahtunut minnekkään ja jouduin seisomaan monta tuntia putkeen. 

Näin viikon aikana hyvin erilaisia lapsipotilaita. Monilla oli hengitystieinfektio, esimerkiksi keuhkokuume. Sitten oli paljon vatsan alueelle liittyviä ongelmia; ripulia, oksentelua ja kuivumista. Useita diabeetikkolapsia kävi, sekä allergikkoja ja astmaatikkoja. Aika pitkälti siis samoja ongelmia ja sairauksia, joita suomalaisillakin lapsilla on. Paljon enemmän kuitenkin kuivuneita ja väärää ravintoa saavia lapsia kuin Suomessa. Näin myös HIV- positiivisia lapsia, jopa pieniä vauvoja. Yksi HIV- vauva jäi mieleen, koska se oli kovin alikehittynyt. Ikää taisi olla 6 kuukautta, mutta koko oli sama kuin 2-3 kuukautta vanhalla vauvalla. Vauvan pään aukile oli selvästi kuopalla ja hiukset aivan pientä hahtuvaa. Vauva oli kipeä ja itki kokoa ajan. Tämän vauvan äiti ei ollut osannut edes ruokkia vauvaa oikein. Hän oli ilmeisesti maaseudulta, jossa ihmiset ovat todella kouluttamattomia. Toinen tapaus, joka jäi mieleen, oli 10- vuotias diabeetikkotyttö, jonka äiti oli lähettänyt klinikalle yksin! Tyttö oli todella, todella laiha ja pienikokoinen. Jos en olisi nähnyt papereita, olisin veikannut häntä 6- vuotiaaksi. Jos ymmärsin oikein niin tyttö oli edellisen kerran saanut insuliinia edellisenä iltana. Ja aamulla hän oli syönyt vain banaanin... Katsottiin verensokeri ja se näytti 32,4! Eli aivan liikaa. Sitten kiikutettiin tyttö äkkiä ensiapuun saamaan insuliinia ja vähän syötävää. Koko päivän tyttö vietti ensiavussa ja välillä klinikalla, kunnes verensokeri oli huomattavasti matalampi. Hoitajat ja lääkäri olivat todella vihaisia, koska äiti oli lähettänyt lapsen yksin sairaalaan. He keskustelivat koko päivän tytöstä ja Mother Theresa huuteli sillon tällöin kovaäänisesti, että tyttö pitää ottaa pois äidiltään. Kuulin myös tapauksesta, joka oli ollut yhtenä iltapäivänä kun olin jo lähtenyt kotiin. Äiti oli tuonut sairaan lapsensa hoitoon. Aika äkkiä oli kuulemma huomattu, että äiti joko oli yrittänyt tappaa lapsensa tai ainakin aikoi myöhemmin samana päivänä tappaa lapsen. En täysin ymmärtänyt miten asia oli... Äiti kuulemma kiikutettiin psykiatriselle, tai täällä paikka on ennemmin hullujen huone, ja lapsi pääsi lasten osastolle odottelemaan. Seuraavana päivänä lapsen sukulaisia koitettiin paikantaa, jotta he voisivat tulla hakemaan lapsen ja pitämään siitä huolta. En ollut kuin neljä päivää klinikalla ja aika rankkoja tapauksia ehti tulla vastaan. 

Pidin kovasti klinikalla työskentelystä. Ilmapiiri oli työtahdista huolimatta todella hyvä ja kaikki läpsivät toisiaan pyllyille ja Mother Theresakin saattoi yhtäkkiä roikkua mun kaulassa :D Ohjaajani Selina oli kotoisin Sambiasta, hän on asunut Swazimaassa vasta pari vuotta. Hän kertoi minulle paljon kulttuureista Swazimaassa ja Sambiassa. Hän poikkesi hieman ehkä normaaleista kadun tallaajista sillä, että hänen kolme lastansa olivat päässeet hyviin opiskelupaikkoihin. Hänen vanhin poikansa opiskelee Ukrainassa lääkäriksi! Kerroin klinikalla muille Suomesta ja he olivat todella innoissaan kaikesta mitä kerroin. Lähtiessäni halasin kaikkia ja he olivat harmissaan, kun lähdin. Hieman erilaista kuin Suomen harjoittelussa, ei ihan heti tulisi mieleen halata omaa ohjaajaa tai sihteeriä :D

/Aino

                 Selina kirjoittaa väliarviota