Aino 6-vuotta

Lauantaina se vihdoin koitti, 31. maaliskuuta. Meidän Ainomme siirtyi seuraavaan age boxiin, kun 26-vuoden rajapyykki tuli vastaan. Olimme jo Marian kanssa suunnitelleet innoissamme monia viikkoja sitten, että järjestämme juhlat ja ostamme sitä tiettyä kuohuviiniä (samaa afrikkalaista kuoharia jota Marialle juotettiin hänen läksiäisissä). Olipa onni, että syntymäpäivä osui juuri viikonloppuun, joten saatiin juhlia koko päivä. Manuelakin oli päättänyt tulla viikonlopun viettoon meille Bombasokselle ihan Ainon synttäreiden kunniaksi.

Aamu alkoi sateisena. Ponkaisin seitsemältä ylös sängystä ja rupesin paistamaan päivänsankarille ja meille muille juhlijoille banaani-suklaalettuja, kiitos Villelle reseptistä ;) Katoimme pöydän valmiiksi ja hipsimme huoneeseemme laulamaan Ainolle. Nautimme aamiaisen nelistään sateen ropistessa pihalla. Manuela oli ostanut tulevalle sairaanhoitajalle lahjaksi verisen sormikipsin ja keijumuistipelin. Aino oli jo näistä yllätyksistä ihan otettu, eikä tiennyt edes mitä kaikkea kivaa oli vielä illaksi luvassa.... :)

Illan alkaessa rupesi taas keittiössä padat ja kattilat kilistä ja kolista, kun aloimme Manuelan kanssa valmistelemaan tortilloja. Mbabanen ruokakaupoista ei löytynyt ainuttakaan pakettia tortillalevyjä, joten Manuela taitavana leipurina teki taikinan itse ja paistoi jokaisen levyn yksitellen paistinpannulla. Ja tuli muuten hyviä, ja vieläpä ihan ilman lisäaineita! Myös quacamole oli alusta alkaen itsetehtyä. Manuela halusi yllättää Ainon myös intialaisella mangojäätelöllä, kulfilla. Itse pilkoin vihanneksia, paistoin täytteistä jauhelihan ja vegeversion sekä koristelin juhlahuoneen ilmapalloin, serpentiinein sekä Happy Birthday-nauhoin. Robert oli salaa tuonut valtavan kukkapuskan odottamaan Ainoa. Maria keksi, että Manuelan ostamista ”taikuri-ilmapalloista” voisi taiteilla meille juhlahatut, ja sellaisethan me kaikki saimme, jokainen omilla lempiväreillä. Maria myös piti huolen, että kaljaa oli tarpeeksi iltaa varten, etenkin meidän juhlakalulle.

Sanomattakin on selvää, että Aino oli tosi liikuttunut meidän kokkailuista, hatuista ja kukista. Robertkin saapui juhlapaikalle naapurustosta, ja aluksi asensi iPodin soittamaan vaihteeksi Ainon lempimusiikkia. Juhlailta sujuikin sen jälkeen herkutellen tortilloja, räpsien valokuvia ja skoolaten erinomaista kuohuviiniä. Hatut suurenivat illan mittaan ja keijukorteistakin sai revittyä vaikka mitä hauskaa juttua. Olimme aivan ähkyjä ruuasta, jälkkäristä ja jälkkärin jälkkäristä. Niin hauska ilta, etten muista milloin viimeksi ollaan naurettu ja nautittu niin paljon! Ihan paras porukka koolla, ja jutut tietysti muuttuivat illan mittaan levottomammiksi kuten hyvissä bileissä kuuluukin. Kuvat ehkä kertovat jotakin siitä, kuinka kaikki kontrolli ilmapallojen suhteen vaan katosi jonnekin... Oli siis ehdottomasti odottamisen arvoiset synttärijuhlat. Sibongelen sanoja lainaten: Thank you Aino for growing up!

/Anu