Siphocosini Clinic
Kuluneella viikolla olemme aloittaneet työskentelyn uusissa
harjoittelupaikoissa. Anu on työskennellyt Punaisella Ristillä ja minä ja Maria
olemme työskennelleet korealaisten omistamalla Siphocosini klinikalla.
Siphocosini Clinic sijaitsee nimestäkin päätellen Siphocosinin kaupunginosassa,
Mbabanen keskustasta noin 10 kilometrin päässä. Kuljemme joka aamu kahdella
kombilla, aluksi keskustaan ja siitä Siphocosiniin. Päivittäiset kombimatkat
maksavat yhdeltä yhteensä noin 2 euroa. Hinta ei päätä huimaa, mutta
päivittäiset matkat vievät helposti yhteensä kaksi tai kolme tuntia... Aamulla
menemme aina kahdeksaksi ja silloin matka kestää ehkä sellaisen tunnin
yhteensä. Päivällä poistulo on hieman hitaampaa. Kombeja tulee todella harvoin Siphocosinista.
Olemme olleet onnekkaita, koska ensimmäisenä päivänä orpokotia pitävä nainen
nappasi meidät kyytiin ja seuraavana päivänä kombi tuli minuutin päästä siitä kun
olimme päässeet pysäkille. Meille on kerrottu, että luultavasti saamme yleensä odotella
kyytiä kauan. Ja eihän hauskuus lopu siihen, vaan keskustassa nousemme
seuraavaan kombiin, joka vie meidät Bombasokselle. Niihin aikoihin jolloin
olemme keskustassa, kyseinen kombi täyttyy 30-60 minuutissa...
Siphocosini klinikalla työskentelemme kuluneen viikon
lisäksi vielä viisi viikkoa. Siphocosini klinikka on melko pieni rakennus ja se
on perustettu köyhiä ja syrjäseudun ihmisiä varten. Heillä ei välttämättä ole
varaa mennä sairaalaan, ellei sitten ole pakko. Olen ymmärtänyt, että jokainen
potilas maksaa 5 emalangenia yhdestä käynnistä, se on euroissa noin 50 senttiä.
Lääkkeet, kuten esimerkiksi HIV- lääkitykset ja jäykkäkouristusrokotteet ovat
hallituksen maksamia ja ovat siten potilaille ilmaisia. Sen kummempaa
perehdytystä meille ei ole vielä pidetty, joten en tällä hetkellä oikein osaa
enempää kertoa klinikasta itsestään ja sen toimintaperiaatteista.
Joka aamu alkaa rukoilulla ja opetustilaisuudella.
Ensimmäisenä aamuna hoitaja puhui esimerkiksi tubista; sairaudesta itsestään,
ehkäisystä ja hoidosta. Tämän jälkeen potilaat saavat hakea tiskiltä
jonotusnumerot. Osa ihmisistä jonottaa klinikan edessä jo ennen sen aukeamista
ja mielestäni nämä ihmiset ovat myös hakeneet ensimmäisten joukossa
jonotusnumeron. Jos opiskelijoita on potilaiden joukossa, he pääsevät myös
hoitajan puheille ensimmäisinä, koska heidät halutaan mahdollisimman nopeasti
takaisin kouluun.
En tiedä kuinka monta hoitajaa kaiken kaikkiaan klinikalla
työskentelee, mutta olemme nähneet kolme sairaanhoitajaa ja lisäksi yhden
sihteerikön tapaisen, joka hoitaa tiskiä ja vastaa puhelimeen. Lisäksi
huoneessa, jossa olen työskennellyt, on ollut sairaanhoitajaa alempitasoinen
nainen töissä, joka kirjoittelee tietoja potilaista ja tuo välineitä jos
hoitaja pyytää. Hän on usein myös vain nuokkunut oman pöytänsä ääressä ja
luultavasti välillä nukkunutkin...
Minä olen työskennellyt yhden sairaanhoitajan kanssa samassa
huoneessa ja tähän mennessä suurinpiirtein vain istunut ja ihmetellyt. Kaikki
keskustelut käydään luonnollisesti siswatiksi potilaiden kanssa ja usein myös
hoitajien välillä. Potilaat eivät joko osaa tai halua puhua englantia. En ole siis
pahemmin mistään mitään ymmärtänyt. Aluksi hoitaja jaksoi aina esitellä
tapauksen ja kertoa mitä lääkettä hän antaa jne. Mutta päivien kuluessa kävi
selväksi ettei hän jaksa tehdä niin koko aikaa... Hän on varmasti nopein
hoitaja, johon olen ikinä törmännyt. Raskaana olevien naisten tutkiminen ja
kirjaamiset käyvät noin 10 minuutissa ja tähän sisältyy painon ja pituuden
tarkistus, joskus Hb:n ja HIV:n katsominen verestä, mahan mittaus ja sikiön
asennon tutkiminen, sikiöäänten kuuntelu, pulssin ja verenpaineen mittaus
äidiltä, jäykkäkouristuksen antaminen, mahdollisten verikokeiden tulosten
soittaminen lääkäriltä, keskusteleminen raskauden sujumisesta sekä tietysti
kaikkien tietojen kirjaaminen raskauskorttiin. Voi olla että oli vielä muitakin
asioita, joita en vain nyt muista. Maria on työskennellyt kahden muun
sairaanhoitajan kanssa ja hän on saanut tehdä aika lailla kaikkea; antanut
pistoksia, mittaillut verenpainetta ja kirjannut jne. Kiirettä klinikalla toki
täytyykin pitää, koska työt loppuvat sitten kun potilaat loppuvat. Hoitaja,
jonka kanssa työskentelin sanoi että yleensä työt loppuvat kolmen aikaan
päivällä, jos potilaita ei enää ole.
Minulle ei ole oikein vielä selkiytynyt missä huoneessa
vastaanotetaan mikäkin potilas, mutta huone jossa itse olin tämän viikon, on
”counseling room” ja siellä kävi suurimmaksi osaksi HIV- lääkityksen takia
potilaita, raskaana olevia sekä joitakin haavapotilaita.
Maria kertoi yhdestä hauskasta tapauksesta, johon törmäsi
klinikalla. Mies tuli hakemaan impotenssia varten lääkettä ja saikin haluamansa
lääkkeen... Että kai siellä sitten kaikenlaisia tapauksia tulevien viikkojen
aikana toivottavasti näkee :)
/Aino
Red Cross
Tällä viikolla aloitin toisen eli viimeisen
harjoittelujakson sveitsiläisten perustamalla Punaisella Ristillä. Se sijaitsee
täällä Mbabanessa, Mahwalalan kaupunginosassa. Se on siis klinikka, jossa käy
paljon HIV-potilaita sekä köyhempää väestöä. Olen tällä viikolla reippaillut
keskustaan noin puolen tunnin kävelymatkan verran ja hypännyt kombiin.
Kombimatka kestää noin 15 minuuttia, ja maksaa neljä randia eli 0,4 euroa.
Ihanaa kun matkat eivät enää vie aikaa eikä rahaa läheskään niin paljon kuin
edellisellä harjoittelujaksolla. Aloitan työt vasta yhdeksältä joten riittää
että lähden Bombasokselta kahdeksan aikoihin. Sosionomiopiskelija Tia on
työskennellyt Punaisella Ristillä jo kolme viikkoa joten olen kulkenut matkoja
hänen kanssaan ja hän myös tutustutti minut Punaisen Ristin tiloihin.
Rakennus on valmistunut muistaakseni vuonna 2003, joten
tilat ovat siistit ja valoisat. Tontilla on myös vanhampi rakennus, jossa
ilmeisesti toimii jonkinnäköinen esikoulu. Punaisella Ristillä on muutama
vastaanottohuone sekä toimenpidehuone. Ensimmäisen päivän toimin
sairaanhoitajan apurina vastaanotten potilaita. Paljon diagnosoitiin astmaa,
erilaisia ruuansulatuselimistön sairauksia sekä flunssaa. Otin lähes jokaiselta
verenpaineen ja mittasin lämmön. Myös injektioita annoin lihakseen niitä tarvitseville.
Potilaat ja sairaanhoitaja puhuivat siSwatia keskenään, joten välillä oli
turhauttavaa kun ei ollut hajuakaan mistä ongelmasta oli milloinkin kyse. Sain hoitajalta
pikaisen selityksen potilaan sairaudesta ja hänen määräämistä lääkkeistä siinä
kohtaa, kun potilas poistui huoneesta. Potilaiden tiedot ja lääkitys kirjattiin
isoon vihkoon. Yhden päivän aikana hoitaja ehtii vastaanottaa noin 30
potilasta, joten aikamoista liukuhihnatyöskentelyä se kyllä on. Toisen päivän
työskentelin klinikan apteekissa, josta potilaat hakivat hoitajan määräämät
lääkkeet. Pussitin erilaisia lääkkeitä valmiiksi niitä tarvitseville
potilaille.
Henkilökunta on ihan tosi mukavaa klinikalla. Uskon että
saan tehdä monenlaista hommaa seuraavan viiden viikon aikana, mikä on hyvä
juttu. Pian meidän tosin tarvitsee aloittaa workshopin vääntäminen, johon
uppoaa työtunteja tästä harjoittelujaksosta.
/Anu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti