Kylässä Futhiella

Olimme sopineet menevämme kylään Bombasoksen siivoojan Futhien luo lauantaina. Futhie tekisi pääruuan ja me jälkiruuan ja meillä tulisi olemaan niin hauska ilta. Päätimme tehdä jälkkäriksi muffinsseja ja koristella ne näteiksi. Lauantaina aamupäivällä auringon paistaessa lämpimästi aloimme väkertää muffinsseja ja teimme kahdenlaista taikinaa, toisen kaakaolla ja toisen ilman. Teimme töitä liukuhihna- meiningillä, haettiin muffinsseja uunista, vietiin seuraavat tilalle ja valmisteltiin seuraavia. Muffinssien jäähdyttyä tehtiin niihin suklaakuorrute sekä koristeltiin vielä erilaisin nonparellein. Niin kivaa että täällä on täysvarusteltu keittiö, joten tällaiset keittiön hengettäret pääsevät välillä nauttimaan leipomisen tuomasta ilosta :)

Iltapäivällä Futhie alkoi jo käydä kärsimättömäksi, lähetteli viestejä ja pommitti puhelimella. Aloimme valmistautua lähtöön ja pakattiin muffinssit, viinit ja muut herkut kasseihin ja otettiin kombi keskustaan. Keskustassa otimme toisen kombin Futhien luo Matsaphaan, se on matkalla Manziniin, joten tuttua aluetta meille. Futhie tuli Matsaphan pysäkille meitä vastaan maailman levein hymy kasvoillaan. Hän oli odottanut meitä koko päivän ja oli todella innoissaan meidän tulosta. Futhien 14- vuotias tytär, Ngcebo, oli myös meitä vastassa. Lyhyellä kävelymatkalla Futhien 20- vuotias tytärpuoli, Hloni, tuli myös vastaan. Menimme porukalla sisään taloon, jossa oli vielä Futhien 26- vuotias poikapuoli Nhlonipgo meitä vastassa. Futhien mies on opettaja ja he saavat siksi asua hallituksen omistamassa asunnossa, joka on paritalon puolikas ja melko mukava asunto verrattuna swazien normaaleihin asuntoihin. Alueen kaikki talot ovat läheisen lukion opettajien asuttavina. 

Futhie oli todella iloinen kaikesta mitä toimme, etenkin viinistä! Futhie eivätkä lapset aluksi uskoneet, että olimme tehneet muffinssit itse, onneksi meillä oli kuvia todisteina. Ilta alkoi päivällisellä ja toisiimme tutustumisella. Lapset kyselivät paljon Suomesta ja ihmettelivät meidän kuvia lumesta. Kylään oli kutsuttu myös Futhien edesmenneen siskon mies, Vincent. Vincent oli todella mukava mies, hoitaa kotona vaimon kuoltua yksin kolmea lasta ja käy vielä töissäkin. Futhien pojan kaksi kaveria halusivat myös tulla pikaisesti moikkaamaan suomalaisia tyttöjä. Etenkin Hloni oli todella innoissaan meistä ja kertoi tulevansa Suomeen meidän luokse heti kun mahdollista. Hän myös harjasi Anun hiuksia pitkään ja ihmetteli miten meidän tukka voi kasvaa niin nopeasti verraten heidän hiuksiinsa. Saimme myöhemmin vielä toisen illallisen ja miesten lähdettyä aloimme kuuntelemaan afrikkalista gospel-musiikkia. Tytöt lupasivat näyttää miten heitä on koulussa opetettu tanssimaan, ja pian myös Anu ja Futhie olivat tanssilattialla, Futhien sanojen mukaan ”shake what your mama gave you”. Oli tosi kivaa tanssia kuin afrikkalaiset. Kävi täysin kunnon urheilusuorituksesta sen hikimäärän perusteella. Aino napsi kuvia joten nyt meillä on paljon materiaalia, joita katsomalla saa varmasti hymyn huulille :) Tytöt ja Futhie vaativat että jäisimme yökylään, mutta emme olleet varautuneet ottamalla mitään mukaan joten se jäisi toiseen kertaan. Katselimme vielä Futhien valokuva-albumista vanhoja valokuvia ja Futhie puki Anulle swazinaisten perinteisen juhla-asun, jonka nimeä ei nyt pysty muistamaan. Soitimme Matotin hakemaan meitä ennen puoltayötä.

                        Ngcebo ja Hloni

Ainon vegeannos

                             Anun liha-annos: puuroa, kanaa ja salaattia

                    Tanssia suomalaisittain...

                      ...ja afrikkatyyliin

                          Juhlavaatetus

Olimme jo valmiita nukkumaan kun pääsimme Bombasokselle, mutta tietysti kymmenet amerikkalaiset Peace Corpsit olivat juhlameiningeissä. Jäimme ulos istumaan vielä iltaa Robertin ja muutamien amerikkalaisten kanssa. Lämmittelimme tulen ääressä, yöt kun ovat täällä jo käyneet tosi koleiksi. Nyt kun olemme jo tutustuneet Peace Corpseihin, on hauskaa seurata heidän välisiä suhdekiemuroita ja kännitiloja. He elävät viikot niin ankeissa oloissa maaseudulla, että viikonloput he pyhittävät juhlimiselle, metelöimiselle ja paikkojen sotkemiselle. Hassua, sillä tätäkin kirjoittaessa ei edes kuule omia ajatuksiaan, niin äänekkäitä he ovat par aikaa. Osa heistä on oikeasti tosi mukavia ja on ihanaa vaihdella kuulumisia viikonloppuisin ja käydä keskusteluja, mutta osa tulee tänne maailmanomistajan elkein, ei piittaa muista ja vie jääkapista toisten ruokia ja juomia. Onneksi olemme edelleen lähes ainoat asukkaat Bombasoksella arkena, joten saamme silloin nauttia hiljaisuudesta ja siisteydestä :)

 

/Aino ja Anu